Työnhausta ja erikoistumisesta

Nykyään talousviisaat painottavat erikoistumista yleisemmän osaamisen sijaan. Työntekijän on osattava oma osa-alueensa täydellisesti.Tämä vaatii, että työntekijä kehittää osaamistaan vastaamaan työhön vaadittuja taitoja.

Mutta erikoistuminen entistä kapeammalle osa-alueelle aiheuttaa ongelmia työnhakijalle. Vain tietty osa kaikista avoinna olevista työpaikoista ovat niitä, joita tämä kykenee tekemään., koska muissa työpaikoissa vaaditaan myös erikoistumista, tosin eri osa-alueelle. Tämä aiheuttaa sen, että työnhakijalle sopivia paikkoja tulee hakuun vain kourallinen viikossa. Kun työpaikkoja on niukalti, niin se rajoittaa mahdollisuuksia työllistyä esim. huonon onnen vuoksi.

Mitä talousviisaat ehdottavat erikoistuneelle työttömälle? Koulutusta vastaamatonta työtä tietenkin ja jopa karenssin uhalla, tai uudelleenkoulutusta, tietysti karenssin uhalla. Tästä voidaan päätellä, miten paljon päättäjämme ja talousviisaat arvostavat koulutusta ja erikoistumista, eivät yhtään.

Korkeakoulutettujen työttömyydestä

Kuulen aina välillä väitteitä, että korkeakoulutetuilla olisi täystyöllisyys. Kun kysyn väitteen esittäjiltä lähdettä, he antavat linkin korkeakoulujen tekemiin sijoittumisselvityksiin/uraseurantoihin. Niissä todellakin väitetään, että korkeakoulutettujen työttömyys olisi 2-3%, mikä vastaa heidän mielestään täystyöllisyyttä. Silti työn löytäminen on korkeakoulutettunakin vaikeaa ja paikkoihin on runsaasti hakijoita. Miten tämä käy yhteen edellämainitun väitteen kanssa?

Sanoisin omien kokemusteni perusteella, että korkeakoulutetuilla ei missään tapauksessa ole täystyöllisyyttä. Mutta omat kokemukset eivät kelpaa todisteeksi. Pitää löytää dataa korkeakoulutettujen työttömyydestä. Akava pitää onneksi tilastoja korkeakoulutettujen työttömyydestä. Akavan mukaan työttömiä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita olisi 2017 helmikuussa 20 tuhatta työttömyysasteen ollessa 6,7%. Luotan Akavan lukuihin, sillä ne on saatu työ-ja elinkeinoministeriöstä. Sijoittumis- ja uraselvitykset perustuvat kyselyihin, joissa vastausprosentit huitelevat 40-60% välillä.

Oikeasti korkeakoulutettujen työttömyys on edellämainittuakin korkeampi, koska Akavan lukuihin ei olla laskettu kokoaikaisesti lomautettuja, palkkatukityöllistettyjä, omaehtoisesti opiskelevia*, kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja työvoimakoulutuksessa olevia. Minulla ei ole itsellä mitään tietoa, kuinka moni korkeakoulutettu on näissä toimenpiteissä, mutta kaikkien työttömien osalta kyseisissä toimenpiteissä olevien laskeminen mukaan työttömiin nostaa työttömien määrän 1.5-kertaiseksi. Jos oletamme, että sama pätee myös korkeakoulutettuihin, niin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyysaste nousee 9.7%:iin.

Korkeakoulutettujen työttömyysluvuissa ei olla huomioitu myöskään koulutusta vastaamatonta työtä oman alansa työn puutteen vuoksi tekeviä tai osa-aikaista työtä (kokoaikaisen puutteessa) tekeviä. Jos edellämainitut kategoriat laskettaisiin työttömien kanssa työttömyys- ja alityöllisyysasteeksi, niin kyseinen luku olisi kaksinumeroinen.

Sellaista on yliopistojen väittämä täystyöllisyys.

Lähteet:
1. Vaasan Yliopiston 2013 sijoittumisseurannan mukaan sieltä valmistuneilla on 3.1% työttömyysaste vuoden päästä valmistumisesta (vastausprosentti 55,4%).

2. Antero Puhakka & Visa Tuominen (toim.) (2011): Kunhan kuluu viisi vuotta - ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. (pdf) väittää, että korkeakoulutettujen työttömyysaste olisi 2% viiden vuoden jälkeen valmistumisesta ja että työttömyyttä esiintyisi enemmässä määrin vain vastavalmistuneilla (vastausprosentti 56%).

3. Helsingin Yliopiston 2014 sijoittumisseurannan mukaan sieltä valmistuneilla on 3% työttömyysaste viiden vuoden päästä valmistumisesta (vastausprosentti 45%).

4. Akavan työttömyystilastot

5. Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsaus 

* Sijoittumisseurannoissa mainitaan opiskelemassa olevien määrä (1-4%). Sitä, kuinka moni heistä on jatko-opiskelija ja kuinka moni on työn puutteessa omaehtoisesti opiskeleva, ei mainita.

Ei valoa tunnelissa

Neljä kuukautta. Sen verran olen ollut työttömänä. Tämä aika ei ole todellakaan ollut mitään juhlaa. Päinvastoin, työnhaku neljän viime kuukauden aikana on ollut yhtä tuskaa.

Kun olen itse hakenut avoimia työpaikkoja, niin joka kerta minulle on (kuukauden jälkeen hakuajan umpeutumisesta) lähetetty se sama kiitosviesti. Useimmiten viestissä kerrotaan hakijoiden määrä ja tehtävään valittu henkilö. Pienin kiitosviesteissä näkemäni hakijamäärä oli 11 ja suurin 84. Useimmissa viesteissä näkemäni hakijamäärä oli 20-40 välillä. En ole ikinä nähnyt avointa työpaikkaa, jota ei olisi täytetty hakijoiden puutteen vuoksi.

Edellä mainitusta voi nähdä, että alani avoimia työpaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin hakijoita. Tällä hakijoiden ja paikkojen epäsuhdalla työllistymiseni on hyvin epätodennäköistä. Ja se johtuu siitä, että alan työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Kun menin kouluun, niin minulle luvattiin opintojen jälkeistä varmaa työllistymistä ja 3600 euron lähtöpalkkaa. Nytpäs tiedän, että kyseinen lupaus oli valhetta.

Saa nähdä jaksaako tätä työnhakua teeskennellä yhtään enempää, vai pitäisikö antaa kokonaan periksi.

Työttömän asuminen

Luin tänään Hesarista työttömän kokemuksen asunnonetsinnästä. Hän oli melkein päässyt sopuun asunnonvuokrauksesta, kunnes näytti vuokranantajalle Kelan maksusitoumusta, mihin neuvottelut katkesivat. Yksikään vuokranantaja ei ottanut sen jälkeen häneen yhteyttä. Hänen kohtalokseen jäi kaupungin jonoon jumittuminen, tai kalliilta VVO:lta/Satolta vuokraaminen (saat pistää ruokarahojasi vuokraan, jos noilta vuokraat).

Takuuvuokran maksaminen omasta pussista mahdollistaa pääsyn hinta-laatusuhteeltaan parempiin vuokra-asuntoihin, tässä työssäkäyvä omaa edun työttömään toimeentulotuen saajaan nähden. Eli työssäkäyvä voi asua halvemmalla kuin työtön. Samalla työssäkäyvät valittavat työttömien korkeista vuokrista. Ne vuokrat ovat korkeita, koska vuokranantajat eivät halua vuokrata asuntojaan työttömille.